Vuonna 1990 muutin pois palvelutalosta, koska katsottiin, että pärjään muuallakin asumassa henkilökohtaisen avustajan turvin. Sain asunnoksi 45 neliön kaksion. Sain myös lisätunteja avustamiseen. Avustajatunteja oli jo tarjottu minulle palvelutalosta asuessa kodin ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan. Nyt varsinkin oma elämä alkoi. En ollut kenenkään silmätikkuna. Palvelutalossa oli hyvä aloittaa itsenäinen elämä. Kokeilla siipiään. Tyhjästä aloitin. Kotoa lähtiessä mukana oli vaatteet, muutama astia ja matto.
Kotona pidettiin ”kurissa ja nuhteessa”. Kaksio oli kivan kokoinen yksin asua kissani kanssa.
Kummipoikani syntymä oli mulle seuraava iso juttu. Hän asui ja asuu edelleen Kajaanissa. Poikaa näin paljon, kun oli pieni.
Itselläni alkoi biologinen kello tikittää myös. Tutustuin mieheen kirjeenvaihdolla. Silloin ei ollut mulla kännykkää, ei nettiä. Hidasta oli odottaa kirjettä kerran viikossa 😉 . Muutimme sitten yhteen ja aloimme haaveilee perheestä ja isommasta asunnosta. Olimme menneet kihloihin. Vuosi ootettiin uutta yhteistä kotia❤️. Luulin, että ongelmat ratkeaa, kun muutamme isompaan asuntoon. Meillä oli välillä ongelmana miehen juominen. Muutimme kolmioon ja saimme miehen omat tavarat myös sinne. Meillä oli koti. Aloimme suunnitella häitä toukokuulle. Mies alkoi liikaa viihtymään naapureissa jossa oli viinaa. Aloin vakavasti miettimään, menenkö naimisiin miehen kanssa, joka ei arvosta minua naisena. Peruin sitten häät ja mies otti sen hyvin raskaasti. Vein hänet sairaalaan viikoksi hoitoon. Erosimme sitten. Avoliitto kesti parisen vuotta. Päätös oli vaikea, koska olin niin toiveikas ja sisukas, että kyllä minä rakkaudellani saan miehen raittiiksi ❤️. Sitten alkoi taas sinkkuna eläminen. Taas olin helpottunut ja ajattelin, että miksi tässä taas kävi näin? Ensin kotona äiti ajaa minut henkisesti nurkkaan ilkeyksillään , sitten avomies tekee saman 😢.
Eron jälkeen otin kaksi kissaa seurakseni, Otto ja Miihu. Olivat äiti ja poika. Aloin elää rauhallista koti elämää ilman pelkoa. Huokaisin. Otin myös kolmannenkin kissan., Eetun.
Vuodet vieri. Aloin uskaltaa taas ottaa yhteyttä miehiin.. varovaisesti.
Kävin Kelan kuntoutus kursseilla 2×2 vko/ vuosi. Pysyin hyvässä kunnossa.. Siellä tutustuin erilaisiin miehiin. Elämä hymyili.
